Auringon säteet viiltävät kasvojani
ennen ne lämmittivät
hoivasivat
Omistin silloin vielä sydämen
Olen jäätynyt
kovettunut kuin marmoripatsas
se mitä olin ennen
on poissa
Haluan liitää
lentää
pois täältä
Ympäriltäni maat ovat murskautuneet
luonto makaa kuolleena
hiljaisuus kaivaa hautoja menetetyillä
Kauneus pyyhkiytyy myrskyn myötä
kaikkialla vain tuhkaa
muistoja
pölyn peittämiä muistoja
Jätän tämän ihmisraunion
lähden
etsin itselleni ehyen hetken
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
menitkin suoraan mun suosikkeihin!
Todella kaunis runo. :) Noi tunteet on minussakin monesti heränneet.