Maailmani kylmyys
huokuu sisältäpäin
kuurankukkia huulillani
Olen koko talven
viljellyt sarkasmia
ympärilleni kohoaviin
ylitsepääsemättömiin
kinoksiin
Jalkani painavat
tonnin
laahustaessani
auringon sulattamassa
loskasohjossa
Kun joku puhuu
kauneudesta keväisin
irvistän
näivettynyt olemukseni
saa mielessäni vain
mustan huumorin kukkimaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä on vuoden aika sinä kuiskaat kevään kukkia. Vaikka todellisuudessa sateinen syyskuu on tunne ja uni vasta alkamassa. Runo oli hyvä <3
"jalkani painavat tonnin" miten tuttu tunne ! hieno runo :)
Pääasia kait että jokin kukkii. Huumoria tai mustaa, it's all good. Omaperäinen ja hieno on tämäkin runosi. Pakko tästäkin on pitää.
Hyvin olet tuon tunteesi sanoiksi pukenut.
Hyvä runo, pidän
Aivan mahtavaa, jälleen kerran sinulta uskomattoman upea teos!
Sivut