Ääneni on
hiljaisuuden
särö
rikkoutunut
minäkuva
menneisyyden kaiku
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Rakkausruno
sykkii voimalla ulos
kynänkärjestä
muste valuu
Rakastan Sinua
Ääneni on
hiljaisuuden
särö
rikkoutunut
minäkuva
menneisyyden kaiku
Kommentit
Ääni, joka rikkoo hiljaisuuden äkisti, särähtäen, on usein pelottava, kuin hätähuuto, kun taas monet äänet tavallaan vahvistavat hiljaisuutta antaen sille lisää syvyyttä ja rauhaa.
Kun oma ääni kuulostaa säröltä tuossa tilanteessa, se todella on hätähuuto. Esim. oman minäkuvan, itsetunnon heikentymisestä, yrittäen muistuttaa entistä, vahvemppaa minää.
Vaikuttava runo.
Runosi laittaa pohtimaan,
monia asioita ajattelemaan...
Niin on vahvasti, vaikka lyhyesti kirjoitettu
että meikä vaikuttui suuresti. Kiitos.
Joskus tämä mokoma minä saattaa pirstaleiksi poksahtaa.
Porukalla sirut keräillään ja uusi entisä ehjempi MINÄ äimäneulalla yhteen kursitaan.
Jotakin eheää itsessä täytyy olla, joka näkee oman rikkonaisuuden. Ja ehkä se rikkinäinenkin minä on ok, siltikin.
"Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma. Elämä, älä jätä mua vielä tänään, jos jätät, niin jätä, ole lämmin ja pehmeä" - Ismo Alanko, rakas rämä elämä -
Pidin runostasi.
Sivut