Emme ole rakastavaisia
enkä voi estää
maanjäristyksiä
maailmasi katolla
Herra Maailmanloppu
maailmasi ei ole
täydellisen sysimusta
Vaikka olen särkynyt
sisälläni on valoa
Ajattelen sinua
ja maailmaasi
niinä hetkinä
kun olen yhtä
maailmankaikkeuden
kanssa
tukahdutan huutoni
tyynyyn
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tämän melankolialla ja ahdistuksella sävytetystä toivosta, hienoa.
nöyryys, kuuliaisuus. hengellisyys vs kauneus, hyvyys, pahuus (lopun tyyny on ehkä turha kevennys)
Upeasti ja toimivan sujuvasti ääripäästä toiseen liikkuva.
Vahvaa, surullista tekstiä...hyvä runo
Taidan tuntea tällaisen henkilön, herra Maailmanlopun. Osasinkin asettaa runosi omiin tunteisiini ja kokemuksiini, siksi tämä teki vaikutuksen.
Sivut