On kuin sisälläni
vesi seisoisi
Yön hiljaiset
harhailevat
ajatukset
saavat rohkeuden
käpertymään
nurkkaan
tuntuu kuin
omistaisin
vain pelon
juuri kun olen
vetäytymässä
pimeyteen
Kutsut minua
rohkeus nostaa
uteliaana päätään
Seisot kookkaana
siinä edessäni
vangitsevan kirkkaana
kadotan pelon
Sisälläni alkaa
levottomasti tuulla
kesäyön kuulaassa
valossa hohdat
intohimon siltana
ja minä ratsastan
vaahtopään harjalla
kuikan huuto
kiiri veden pinnalla
sitten on hiljaista
On kuin sisälläni
vesi seisoisi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hieno, taidokkaasti ilmaistuja tuntemuksia, jotka pistävät lukijan lukemaan runon uudelleen.
Mielenkiintoinen runo.
Kiehtova runo
Kaunis, hyvä runo
Kaunista kerrontaa
Sivut