Tänäkin keväänä
maailma on täynnä
hiirenkorvalla
olevaa rakkautta
En tiedä
vangitsiko
vuodenaika
minut vai
minä sen
sydämeeni
Elän ikuista
syksyä
Olen
Aikansa kukkinut
pelkkä ranka
palamaton
sydänlanka
rakkaudettomassa
liitossani
syksyn kanssa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
palamaton sysänlanka
tallessa puhtaan valkoisena
jonain päivän on jälleen LikiKesä
linnulla rangalla uusi pesä
ihana kuvaus syksyn monisäieistä.
Erikoinen ja hyvin osuva on nimi, jota runosi seuraa määrätietoisesti alusta loppuun.
Tämä alkaa ihanan positiivisesti, mutta kääntyy juohevan lopullisesti, hetkeäkään kangertelematta melankoliaan, joka toisaalta on luonnollisen tuntuinen sen lopulle.
Tästä kuitenkin jäi mieleen John Steinbeck'in tilapäisestä hämärästä valoon nouseva ajatus kirjasta *TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ.
Kirjan minän tilapäinen kevät depressio on jo hiukan ohimenevässä tilassa ja valo alkaa pilkottaa.
Kovin surullista mutta kuitenkin kaunista tekstiä.
-Harri-
Kaunista . Hyvää syntymäpäivää
Kaunis ja surumielinen runo johon samaistua.
Ei muuten hassumpi liitto!
"Aikansa kukkinut
pelkkä ranka
palamaton
sydänlanka"
tämä koskettaa jollain tavalla syvästi.
Herkkä, haikea, hyvä runo
Voi, haikeaa ja
koskettavaa. ♥
Sivut