![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Lovetar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-859-1605971083.jpg?itok=J1EWivrF "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Lovetar kuva")
Sammalmätäs jalkojen alla
suopursun huumaava tuoksu
Luonto manaa
ihmisen alkujuurilleen
*
Silloin kun yrität
olla näkymätön
huomaamattasi oletkin
valokeilassa
turha piileskellä
*
Aika kulkee täällä
takaperin
kuvittelen istuvani tässä
mutta ehkä olen vain
jäänyt kiinni olemattomaan aikaan
ääni jonka nyt kuulette
kuuluu hänelle joka ei
näistä huoneista koskaan
lähtenytkään
*
Vääjäämättä
yö ojentaa kätensä
ja vetää illan
synkkään syliinsä
*
Labyrintti
josta ei ole
ulospääsyä
omat ajatukset
*
Pitikö se auto
parkkeerata keskelle
Mikonkatua
hepeniä ikkunoissa
luksusta on kolikko
kerjäläisen kipossa
*
Kulissin takana
hänellä ei ole kaikki hyvin
Itkee ja valittaa yksinäisyyttäänkö
Mielialasta toiseen
vai enkö vain osaa
kuunnella häntä
Hänen mielenovensa takana
taitaakin olla bileet
*
Taustahälyä, räyhähenkiä
hiljaisuus tulee vasta
kun pinna katkeaa
*
Kuusi ihmistä
neljän hengen
hississä
pysähdys
Eipä tässä mitään
muuta voi kuin
vain nauraa
Elämä pakottaa elämään
pysähtyneessä hetkessä
*
suopursun huumaava tuoksu
Luonto manaa
ihmisen alkujuurilleen
*
Silloin kun yrität
olla näkymätön
huomaamattasi oletkin
valokeilassa
turha piileskellä
*
Aika kulkee täällä
takaperin
kuvittelen istuvani tässä
mutta ehkä olen vain
jäänyt kiinni olemattomaan aikaan
ääni jonka nyt kuulette
kuuluu hänelle joka ei
näistä huoneista koskaan
lähtenytkään
*
Vääjäämättä
yö ojentaa kätensä
ja vetää illan
synkkään syliinsä
*
Labyrintti
josta ei ole
ulospääsyä
omat ajatukset
*
Pitikö se auto
parkkeerata keskelle
Mikonkatua
hepeniä ikkunoissa
luksusta on kolikko
kerjäläisen kipossa
*
Kulissin takana
hänellä ei ole kaikki hyvin
Itkee ja valittaa yksinäisyyttäänkö
Mielialasta toiseen
vai enkö vain osaa
kuunnella häntä
Hänen mielenovensa takana
taitaakin olla bileet
*
Taustahälyä, räyhähenkiä
hiljaisuus tulee vasta
kun pinna katkeaa
*
Kuusi ihmistä
neljän hengen
hississä
pysähdys
Eipä tässä mitään
muuta voi kuin
vain nauraa
Elämä pakottaa elämään
pysähtyneessä hetkessä
*
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Musiikki varmaan vie mennessään,
kuljettaa vaihtelevaan ajatusmaailmaan.
***
"Vääjäämättä
yö ojentaa kätensä
ja vetää illan
synkkään syliinsä"
Pidin kovasti (sen synkkyydestä huolimatta tai sen vuoksi) tuosta runosta. Se soi alakuloisesti, mutta niin ihmeen kauniisti. Sana 'vääjäämättä' soi itsepintaisesti runon lukemisen jälkeenkin kuin tutun sävelen kutittama korvamato.
Vääjäämättä, vääjäämättä, vääjäämättä - ja viimeisen säkeen alkusointuinen "synkkään syliinsä" - siinä on jotain sukulaisuutta Aleksis Kiven "Tuonen lehto, öinen lehto...." runolle!
Sivut