Niitä oli niin monta
jotka koskivat nuorta
viatonta
Niitä oli niin monta
vanhaa ja kasvotonta
Ja minä sanon
Vain hiljaisuuden Aika
on heidät vapauttanut
Vaan Aika
ei ole ollut tasapuolinen
sillä
yksikään kosketus ei ole unohtunut
eikä yksikään haava ole parantunut
niin syvällä ovat
pysyvästi
Kannan niitä mukanani
jokaista kosketusta
kehossani
Niitä oli niin monta
jotka koskivat nuorta
viatonta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kosketus jää mieleen ja sanat sulaa pois, jäljellue jää vain kysymys. Aika luo harmaan peittonsa, mutta läpi kuultaa yhä valuvat haavat. Hieno runo!
i h a n a, ja niin satuttava...
Syvän surullinen ja viiltävä.
Omien kokemusteni kautta, koskettava runo. Aivan kuin mikään ei koskaan, jäisi taakse. Kauniisti kuvattu.
Surullinen, liikuttava runo...hienosti kirjoitettu
ylittämätön
este on kierrettävä
muulla tavalla
-tai vanhanaikaisesti
täytyy mennä lävitse...
<3 <3 <3
voi, voi ... mitähän tähän veistäis, sanattomaksi vetää. Siis surullisen kaunishan tää on ja taitavasti kirjoitettu.
jopas on runo. Lukija lähes myötätuntouupuu, kun ei ole keinoja auttaa runon kertojaa. Yksi pieni huomio - jostakin syystä 'vanhaa' sana särähtää minulle - aikuista? kokenutta? No ehkä sittenkin vanhaa.
Kipeän koskettava.
Sivut