kävelen huomaamatta
minä sade tyhjä katu
varjojensa alla
armottomat viileät notkeat sielut
jotka kaipaavat sitä painon tunnetta
illalla mennessään lepäämään
yksin
elämän kaikuessa verhojen läpi
tavoittamatta mitään
Selite:
vanhahko, mutta.
niin poissaolevan näköisiä vastaantulijoita.
mikä asia teki Sinun elämästäsi tänään elämisen arvoisen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelma on huikea. Hieno runo.
Uskomattoman ankea tunnelma
upeasti maalailtu tarkkailijan silmin