aamuyö kutoo tunteja kuin kangasta
säie ja sekunti kerrallaan
taivaalta oranssi valosaaste
(kuin kaupunki olisi tulessa)
heijastaa särkeviin silmiini
joiden alla
hehkuvat ajatussupernovat
jos käpertyy itseensä
tarpeeksi tiukasti
ei tarvitse toisen kylkeä
ja
mitä siitäkin muka olisi tullut
minä jumalaton ja
sinä Hänen kaltaisensa
Selite:
oh insomnia oh <____<
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Raikas tuulahdus tämä Runo
tuoreena.
Mielyttävä lukukokemus,
johon oli hyvä asettua.
Lupaavaa tekstiä, johon mieluusti
odottaa jatkoa.
Hyvä Runo.
hienosti ja tyylillä veistetty runo joka koskettaa itseäni..pidän tästä
Tämä runo pysähdytti ja sykähdytti. johtuu ehkä aiheesta, ehkä taidokkaasti muotoilluista sanoista. suosikit --->