Hädän hetkellä minä kuitenkin muistelen sinua,
kun katse pyrkii vapauteen
Puistosateeseen jäin seisomaan,
täällä aikoinaan
kirosimme julmaa maailmaa
Ketunpunainen pihlajanmarja,
koristaa tätä karua tyyssijaa
Jossa edelleen seison hiljaa
asiat ei ennallaan
Tule koskaan olemaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hei kiitti tästä, mun syksy menee tänä vuonna ohi ja harmittaa vietävästi.
Kaunis ja haikea runo, pidän tämän tunnelmasta.
Luulin hetken että tää runo kertoo musta, mutta tajusin että ei enää. Ei vaan enää. Ja kiitos että sait tajuamaan sen :) Hieno.
koskettavan herkkää tekstiä vahvoin tuntemuksin.
loppu pysäyttää lukijan itsekin.
hyvä syysruno!
pihlajanmarjoista tulee mulle kotoisa ja turvallinen olo, vaikka tässä runossa on sellainen surullisempikin puoli. tulee jotenkin tuttu ja haikea olo. hieno runo.
Sivut