Usvaiseen kesä aamuun herään ja ensimmäiseen linja-autoon hyppään.
Matka läpi sumuisten peltojen päättyy pieneen kylä pahaseen.
Huoltamolta kahvin ja askin tupakkia ostan ja kävelen kohti keskustaa aamun pitkien varjojen vielä halkoessa katuja.
Istun ja kahviani maistelen , tupakan sytytän ja rennosti nojaan aseman tuoliin ja katselen vielä autiota taajamaa taian omainen rauhallisuus nykypäivän vilskeessä.
Ajatuksissani katson kun linnut lentävät vielä hetken hiljaisella taivaalla ja kohta jo ensimmäiset autot ilmestyvät teille pikku hiljaa harvinainen hiljaisuus hajoaa jälleen ja uuden päivän mekkala alkaa.
Kahvini kurkuun kumoan ja tupakini tumppaan on aika aloittaa jälleen päivän uurastus kunnes taas illan hiljaisuus hiljalleen laskeutuu ja päivän päättää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
