Pehmeyteen kietoutuu,
puhuu hiljaisuudellaan.
Keveästi kasautuu,
sitoo vakavuudellaan.
Hypnoosiinsa langettaa,
vain pakko tuijottaa.
Huutaa mukaan, kutittaa.
Ihanuuteen houkuttaa.
Niin puhdasta niin kaunista,
kun kutsuu mukaansa.
On pakko mennä, juosta jo,
olet valo; aurinko.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä |
Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Unia | Valkoinen kevät | 8.2.2011 | 6 | Runo |
| Unia | Tähdissä | 22.2.2011 | 4 | Runo |
| Unia | Läheisyys | 18.12.2008 | 4 | Runo |
| Unia | Metsä | 3.4.2011 | 2 | Runo |
| Unia | Nimetön | 4.11.2013 | 0 | Runo |
| Unia | Ala | 16.2.2013 | 0 | Runo |
| Unia | Sinä | 8.2.2011 | 0 | Runo |
| Unia | Pieni ja hauras elämä | 23.2.2011 | 0 | Runo |
| Unia | Kantapään kautta | 23.11.2008 | 0 | Runo |
| Unia | Huominen | 10.2.2015 | 0 | Runo |
Kommentit
Hieno.
Päivätkin alkavat jo kiiruhtamaan, juoksemaan kohti kevättä...
Todella kaunis, hienovarainen runo. Pidin!
Kyllä onkin kaunis runo ja ihana loppusointu:)
Hieno.
Päivätkin alkavat jo kiiruhtamaan, juoksemaan kohti kevättä...
Todella kaunis, hienovarainen runo. Pidin!
Kyllä onkin kaunis runo ja ihana loppusointu:)