Pitkittynyt ikävyys

Runoilija ollisamuli

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.1.2004
Viimeksi paikalla: 27.3.2024 13:49

Asuinpaikka: Oulu
Syntymäpäivä:
-

Ihmisinä olemme oppineet lukemaan toistemme sanoja, kertomaan samoin kielin, oppineet toistemme hiljaisuutta, sitäkin. Oppineet sielujemme salaisuutta, oppineet odottamaan, sellaisenkin sanoiksi pukien kuin uniemme kuteen, äänettömien sanojemme kautta toisemme tuntemaan. Olemme oppineet tulemaan untemme uniin levätäksemme jotta jaksaisimme kukin omalla näyttämöllämme. Mutta kertomaan kuin kirjoittamaan samaa kirjaa emme vielä aivan ole oppineet kuin elämään samaa elämää jossa kuitenkin elämme villi etäisyys välillämme ehkä oma etäisyys itsemme kanssa, siihen uskoen ratkaistaksemme yhteytemme salaisuuden.
 
ruoskittu rakkaus
irstaan ihana riettaus
tunnetasanko
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Joskus pitää saada rietastella, aivan jokaisen <3 
Myös kuolemaa kannattaa pitkittää.
Kiitos :)
Juuri näin olenko - tasanko seisonko vai, seisooko... hän..kö vai näinkö yksin vain taas jään. sano hyvä oli mietteesi. ;)
Kiitos :)
 

Käyttäjän kaikki runot