Tsirp ~

Runoilija Vanamo

Aika kulkee, vuorokaudet vaihtuvat
pimeydestä vaaleaan harmauteen ja takaisin.

Välissä hetken valon kajo säteiden pilkahdus,
joka saa katseen nousemaan,

havahtumaan.

Huomaamatta ovat hanget madaltuneet.
Kasvoilla leuto tuuli.

Ilo nousee ja räpyttää siipiään,
visertää sisimmässä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kevään iloa tässä jo! 😊
Enemmänkin kevättalvea vasta, mutta sitä niin iloitsee pienestäkin. :) 
Kevättä alkaa olla joka puolella, tämä on ihanaa aikaa <3 
Pieniä merkkejä on havaittavissa. Kiitos! 
Peukko, peukko, eukko, eukko hä hä hää, sanoo riekkoukko, kun se soitimelle lentää pöristelee...
:)) Se alkaa olla sitä aikaa. :) 
Hieno vieno runo tämä.
Lämmin kiitos sinulle! 
Ilahduttavaa tunnelmaa runossasi.
Erittäin hieno luonto- ja tunneruno. Elementit kohdillaan. Ja kuinka hieno tuo kursivoitu lopetus! Pisteenä iin päällä otsikko, joka on paras mahdollinen tälle runolle ja tekee kokonaisuudesta pilkahduksen kevätvaloa
 

Käyttäjän kaikki runot