Pehmeä valo

Runoilija Vanamo

Aamun pehmeä valo,
joka kuin ujostellen puiden välistä kurkisti.
Säteillään osui minun paljaaseen reiteen,
pyöreään rintaan.

Aamun pehmeään valoon minä heräsin
raukeasti venytellen hiukset pörrössä.
Nähtyäni sinusta makean ihanaa unta.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista kuvausta
Tässä on aamu niinku aamujen tulis olla - ihana, raukea ja kiireetön.
Niinpä, on ihanaa nähdä rakkaasta ihmisestä unta <3 
Aavistuksellisen herkkää valovoimaa...
 

Käyttäjän kaikki runot