Maa Auringon ja pilvien välissä

Kauneimmin soi kaikista kaukaisin laulu,
jonka siveltimillä maalattiin elämän taulu
Se sai ikuisuuden siivetkin hetkeksi lyömään,
kunnes pimeys käski ne kauneuden syömään
Maa Auringon ja pilvien välissä värjötti,
kun ihmiskunnan aamu hämärässä häämötti

Leikkien liehittelee se kauniisti kaiketi,
pyytää pyyteettömästi ja kaiken saa heti
Kanssansa kauneimmin lyhtyni valaisee,
nälkänsä näännyttävä lopun alkua ravitsee
Pimeässä piilottelee, maussa suolan,
veisti kovimpaan kiveen syvimmän luolan
Yltää Kuun kaihosta aina Aurinkoon asti,
tanssii maailmanlopun merkeissä railakasti
Se sai minut muistamaan kauniin kadun,
jolla kerroin kauniille lapselle viimeisen sadun

Maa Auringon ja pilvien välissä valittaa,
kuinka ihmisolento aidat korkeimmat alittaa
Vallihaudan ympärillä nukkui ajan aatteet,
veisti tummimmasta tuhkasta tummimmat vaatteet
Ihmiskunnan raunioilla kompasteli kerran,
etsi palasia itsestään tuon pienen hetken verran
Kertoi minulle kuinka kauneus tapetaan,
opetti miten elämän ehtoollinen katetaan
Herätti meidät hauraasta unestamme uudestaan,
kasvatti unelmiin, veti kultamiekan viitastaan
Surmasi yksinäisten öiden yksinäiset haamut,
taikoi taivaankaarelle viimeiset aamut

Yhä tarinoi kaikkein korkeimmalla vuorella,
jossa sateen syvä ajattomuus saa sitä kuunnella
Auringon ja pilvien välistä se maailmaa ohjaa,
syventää syvimmänkin valtameren pohjaa
Se valittaa ihmiskunnan pohjatonta pahaa,
joka tappaa taivaan ja sateenkaaretkin sahaa
Mutta kun aikasi viimein kohdalle kolahtaa,
saat kaikista kertomuksista vanhimman lopettaa
Voit tanssia ihmiskunnan aarreaittojen hoteilla,
Auringon ja pilvien välisen maan porteilla