Se tulee aina yllättäen
varkain
se ei kuuluta itsestään
mitään viitteitä siitä ei ole
ei ainakaan niille
joita se koskee
Onko se pieni hetki
lyhyt keskustelu
joka venyi aamutunneille?
Onko se vuosien ystävyyden kulminaatio
kun on oppinut tuntemaan toisen niin hyvin
että on pakko oppia enemmän?
Ehkä se on sitä
kun huomaa kaipuuta siellä
missä ennen oli yltäkylläisyyttä
Siellä missä ei ole edes tarvetta
on jano ja nälkä
Mutta kun se tulee
se pelottaa
se vapauttaa
samaan aikaan
Se on kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä
kuin jalat rammalle
kuin kuulisi laulua ensimmäistä kertaa
Se on pyyteetöntä
ja vaativaa
se tarvitsee toista rinnalleen
kumppanikseen
vaikka ei olisi edes kuvitellut
tarvitsevansa ketään toista
Se on suloista ja katkeraa
hapanta ja imelää
Se on elämää
kun on joku jota rakastaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniitippa olet sanaillut!
Upea runo...minulle kävi niin, että yksi
katse riitti ja siitä se alkoi.
Sivut