Ei ole myöhäistä tunnustaa
Voitko minua opastaa
ja löytää minut hukasta
Kaivat minut kuopasta,
samalla kuulet minut haudasta
Tiedätkö miltä se tuntuisi,
jos sinulle nauraisin?
Haluatko, että sen ottaisin?
Silloinhan sinut kauas kadottaisin
enkä sua löytäisi
Onneksi en sitä silti tee,
koska en sitä tajuaisi
vasta kuin myöhemmin
En sua satuta, enkä toista suututa
En muita häiritse, enkä rakasta
En voi sua herättää, enkä pelastaa
Sut silti kuvitan, mieleeni pysyvän
Sieltä et pääse kauas
sillä saat kantaa minut mukanas
ja sekoittaa minut olemassaolollas
Selite:
Kirjoitettu (13.06.2012)
Yksinkertaisesti ystävästä, joka on ollut elämässä niin kauan poissa jolle ei ole mitään selitystä, että miksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi