Nimetön

Runoilija Louise

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.1.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kristallinsiemenet
kohoavat aamuisin
kasteen kostuttamasta nurmesta

Cadmiuminkeltainen mitättömyyteni
on vain kömpelö siveltimenveto
kankaalla

Maalaaminen on ollut minulle aina
epätoivoista jälkien korjausta,
piloille kulunut paperi

Mutta se tunne joka tulee

Pimenevien iltojen ruskeat
kirjekuoret, psykedeelinen kahvikuppi
Paluu aikaan kun Hammarberg osti kitaransa

Kellumista ajan virrassa, huopaamista ees taas

Muutos on selvä mut pitääks sen olla
niin paljon lunastava



Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kiitos, pupu <3
Tässä runossa on hieno tunnelma, ja tuo "epätoivoinen jälkien korjaaminen" on kyllä varsin tuttua itsellenikin : D

hienosti kirjoitettu runo, pidin!

mistähän muutoksesta kirjoitat, muuten loistava runo mutta loppu jotenkin töksähtää

nyt täytyy kyllä esittää eriävä mielipide seban kanssa, tuo loppuhan sopii tuohon oikein mainiosti juuri siksi että se erottuu tyyliltään ja saa näin ihan eri painoarvon :)
jälleen kerran tosi hieno ja taidokas runo!

kiitos :>

 

Käyttäjän kaikki runot