En tiedä minne olemme menossa, menemmekö minnekään?
Sen sijaan, että katsoisimme yhdessä eteenpäin - samaan suuntaan, elämme hetkessä.
Elämme, tunnemme, hengitämme, juovumme toisistamme.
Tässä ja nyt.
Mutta kuinka kauan se riittää?
Kuinka kauan sitä voi kestää?
En ole koskaan ollut näin koukussa mihinkään.
Minulla on sentään menneisyyteni.
Ei kovin ruusuinen, eikä edes kovin selvä.
Olen koukussa sinuun.
Kaikkeen sinussa.
Ihoosi, tuoksuusi, nauruusi, hymyysi, tapaan jolla kosket minua uudestaan ja uudestaan.
En saa tarpeekseni sinusta.
Entä sitten kun kyllästyn?
Kun et olekaan minun ja se iskee tajuntaani.
Entä sitten kun en enää jaksa olla epävarma sinusta, minusta, meistä?
Entä sitten, kun satutan itseäni liikaa?
Nautin kivusta, mutta entä sitten kun olen jo turta?
Minun piti antaa sinulle aikaa.
Ja minä annan, ihan niin paljon kuin tarvitset.
Mutta haluan sinun tietävän, etten odota sinua ikuisesti.
Toistaiseksi tämä riittää.
Entä sitten kun enää ei?
Entä sitten?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sekopääksi tulee, jos jää jumiin ihmiseen ja tuohon tunteeseen ja ajatuksiin noihin.
Helppoa ei ole, tiefän, samassa olleena, mutta omaa elämäänsä ei kannata tuhlata odottamiseen.
Kannattaa kysyä itsrltään, miksi hän odotuttaa sinua.... Jos hän sinut haluaa, hän on kanssasu, eikä odotuta, mieti.
Näytä oma arvosi ja nosta kytkintä.
Jis hän sinut haluaa, tulee hän luoksesi ja on sinun, ja jos ei, niin hän ei ollut sinun arvoisesi.
Ole yloeä itsestäsi ja määrää itse, kenen annat elämääsi kuukua.
Rakkaus ei odota, eikä odotuta, tai mietitytä. Rakksudella on vain tässä ja nyt!
Sinä avasit suuren osan sydäntäsi pitkässä runossasi tehden yhtä paljon kuin itsellesi kysymyksen rakkaudesta, sen kestävyydestä kuin lukijalle.
Minun käsitykseni on kaksi osainen. Kaikki joutuvat kokemaan jatkuvan muutoksen. Ensin on meidän käsitys rakkaudesta. Mitä romanttisempi se on, suuremmat mahdollisuus epäonnistua tuijottamalla rakkauden vaatimuksiin, elämän on puettu formaatin ja siinä on meillä tekemistä että me kokisimme kuin silloin nuorena. Me olisimme rakkauden vankeja.
ON toinen tapa kokea elämän suurin vaikutus: on päättänyt mielessään kun rakastun otan selvää onko vallittanut valmis yhteiselle matkalle tukien ja voinko uskoa häneen avata sydämeni hänelle. Kasvaa minun kanssa ja hyväksy hänen kasvunsa muitakin kautta. Muuttua sillä kaikki muuttuu. Onko itse valmis pysyvään rakkauteen. Olenko valmis kysyä itseltään useamman kerran. Sillä luvatessa rakstaa hän ottaa toisen elämän haltuun.