Tänään opin, ettei sinussa
ole mitään pahaa
Olet korkeampi mäntyjä harjun laella
Kuulaampi kuin kukkivien pihlajoiden reunustama taivas
Mitä sellaista sinussa on
minkä minä koskaan voisin parantaa
Minä, jonka jalat ovat kovin harvoja polkuja uurtaneet
Jonka kädet vielä hapuillen koskettavat maailmaa
Sokeana, peläten pirstovansa sen
mitä sinä olet vaivalla luonut.
Millä oikeudella minä voisin sinua haavoittaa?
Ehkä tärkein oppini on juuri siinä
hetkessä, kun alan kirkkaasti nähdä
millainen ihme on minun käsiini annettu.
Selite:
Joskus omat taidot tuntuu ikuisesti riittämättömiltä, kun miettii tulevan ammatin haasteita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi, mikä kunnian osoitus.
Upeaa luettavaa.
Sanat istuvat niin lääkärin hoitamalle potilaalle kuin keiden tahansa läheisten väliseen suhteeseen, sillä kovin usein ihmiset sortuvat lähimmäisiään "hoitamaan", vaikka saattavat nähdä hoitotarpeena omia pelkojaan tai luulojaan.
Millä oikeudella minä voisin sinua haavoittaa?
on kysymys mikä nostattaisi ajatuksia vaikka ja kuinka. Ihanaa filosofioitavaa tämä runosi !
Upea runo!
Todella hieno! Kommenttisi avasi runoa juuri sopivasti. Mahtava kokonaisuus.