Myöhästyin aamun taksista taas
Voisi ajatella;
kyllä yhteiskunta on pohjalta
syvältä,kaivosta,mudasta,paskasta vaan
mutta minäpä hymyilen uudelle syksylle
paljaana surusta ja takiaisista
vapaana
Viimein liikenne loppuu
ja kuuluvat vain varjoni askeleet,
minun päänsisäinen liikenteeni
eikä todellakaan ole rauhallista
( tai rahallista )
Bongi kiersi ainakin vuoden, kaksi, neljä
ja sanahelinä tuntui hassulta ja kauniilta ystävältä,
vielä kerran Hautausmaan portit
Nyt noin neljänkymmenen kilometrin päässä aamusta
ja yöradio ulvoo taustalla
tölkkitornin kohotessa kulmakarvojeni yläpuolella
sinun kasaamana
Kuu kiertää ympäri Pohjoismaiden, ajatuksessa
Vettä sataa ja aurinko paistaa
Luteiden hajua ja vadelmaa
Irtonaisia asioiden riekaleita pomppimassa silmille
Miljoona ajatusta samoissa, minun aivoissa
Rakastanko minä enää sinua vai tahtoisinko olla
sittenkin siellä parvekkeella
jolla annetaan kaikkien kukkien kukkia?
Aistin huomenen väsymyksen kun jälkeeni
eikä minulle
jää edes
vauhtiviivoja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi