filosofian kultapoika, mun sormenpäät naputtaa
basson tahtiin ja sä, sä sä sinä puhut
Heinzin dilemmasta
enkä mä kuuntele, en vaikka ujous tanssii
mun suunpieliä ylöspäin ja
sun poskipäät on ruskeat ja mun johtopäätöksenä
mahdoton turha mahanpohjatunne, pulssi toimii
sun askelien tahtiin
(eikä kukaan tässä kaupungissa ole mua varten)
Selite:
hockey boy and a story of a pretty lonely girl
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sulla on upea, erilainen tapa kirjoittaa.
Oi, kuinka omaperäistä!
Tykkäsin paljon paljon ^^