Korppi

Runoilija Orbeliana

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.10.2013
Viimeksi paikalla: 29.12.2022 17:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
6.7.1992

 

Oksilla talvisten
havupuiden
kai katsoi hetkisen
Tuijotti hiljaisesti
touhuja ihmisten

Mietti missä on rakkaus
kevätrinnan niin
Se talvisin kevyesti painuu unhoksiin
Vaan ei ihminen muista aina
ei taivaan lintukaan
sitä, mikä tärkeintä oli ainiaan

Oksilla pakkasen
ja havu huurteisten
Se katsoi väsyneesti
kai touhuja ihmisten

Mietti missä on rakkaus
kevätrinnan niin
Se talvisin kevyesti painuu unhoksiin
Vaan ei ihminen muista aina
ei taivaan lintukaan
sitä, mikä tärkeintä oli kevään kukikkaan

Vaan mitä katsoi korppi
tuo lintu metsien
Se istui oksistossa – talven pakkasten

Nuo viisaat vanhat silmät
ja huntu musta
-kuolleen neitosen
Se katsoi katkerasti
touhuja ihmisten

Ei luullut enää mitään
Nyt tiesi totuuden
Oli menetetty rakkaus
kevätrintasen

Korppi kaipas metsiänsä
se taivaan lintu niin
vaan ihminen kylmä riisti
sen kotipesän pois

Nyt kylmä lipputanko
sen oksistona ois.

Selite: 
Runo, jonka kirjoitin useampi vuosi sitten paperille pöytälaatikkoon.
Kategoria: 
 

Kommentit

kertakaikkiaan erinomainenbravo!

 

Käyttäjän kaikki runot