Oksilla talvisten
havupuiden
kai katsoi hetkisen
Tuijotti hiljaisesti
touhuja ihmisten
Mietti missä on rakkaus
kevätrinnan niin
Se talvisin kevyesti painuu unhoksiin
Vaan ei ihminen muista aina
ei taivaan lintukaan
sitä, mikä tärkeintä oli ainiaan
Oksilla pakkasen
ja havu huurteisten
Se katsoi väsyneesti
kai touhuja ihmisten
Mietti missä on rakkaus
kevätrinnan niin
Se talvisin kevyesti painuu unhoksiin
Vaan ei ihminen muista aina
ei taivaan lintukaan
sitä, mikä tärkeintä oli kevään kukikkaan
Vaan mitä katsoi korppi
tuo lintu metsien
Se istui oksistossa – talven pakkasten
Nuo viisaat vanhat silmät
ja huntu musta
-kuolleen neitosen
Se katsoi katkerasti
touhuja ihmisten
Ei luullut enää mitään
Nyt tiesi totuuden
Oli menetetty rakkaus
kevätrintasen
Korppi kaipas metsiänsä
se taivaan lintu niin
vaan ihminen kylmä riisti
sen kotipesän pois
Nyt kylmä lipputanko
sen oksistona ois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kertakaikkiaan erinomainenbravo!