Minä olen miettinyt monta kuukautta
istunut parvekkeen nurkassa
likaisilla laudoilla
housut katutomussa
Ei kukaan ole käynyt kuukauteen
tai en ole huomannut
kuvasi vain silmäluomilleni tallentuneet
Puhelimessa puhun
vaan en sinun kanssasi
kirjoitan viestejä sinä mielessäni
vahingossa mietin ääneen
ja hymyilen
Koitan ajatella mitä sinä ajattelet
samalla vakuutan kuinka pitää unohtaa
on väärin kaivata ehjästä rikkinäiseen
sinun särkyneen sydämen viereen
Tumma marmori
sininen ja musta on katseesi
Elämän runtelema eikä sen rinnalla
minun omaa tuskaani ole olemassa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis surumielinen runo