Kukat keltaiset ovat lakastuneet
parvekkeen oveen painautuneeet
pyykit viime viikkoiset
tuuli on kaatanut nurin
muutakin kuin kahvikupin haalenneen
Tunnen ei ole aikaa huomiseen
Tuhat vuotta sanoin sittenkin
päässä puisen alttarin
tahdoin luulin että vieläkin
nyt hukun tuhansiin ajatuksiin
joissa jokaisessa kaipaan kai ihmeisiin
muistoihin olemattomiin
Tapan aikaa vaan en tiedä kenen
tuskallisiin riitoihin ja kuoleviin tunteisiin
suhteeseen niin täydelliseen
että kuihdun kovaan kahleeseen
Ikuiseen lupaukseen
hirtän itseni hiljalleen
Kahden tulen välissä leikittiin
muistan kuinka lapsena naurettiin
nyt hiiltynyt olen liekkeihin
mustasukkaisuudesta vihreisiin
en voi vaatia enkä ääneen sanoa
kaulapantani liian tiukalla
Ikkunasta näen varpusen
se katsoo silmiin ihmetellen
häkkilintua tuijottaen
Avaan suuni hiljalleen
mutta suljen sen kuin sydämeni
unohtuneen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti kääntyy sanat ikävään ja kaipauksen.