Lähettiläs

Runoilija Baron Artorius

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.12.2010
Viimeksi paikalla: 7.1.2021 2:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“A madgod, thee says. Mad, most likely, for the truth to be told. But that a madgod? I do like how that sounds. ”

“One may smile, and smile, and be a villain. ”
 

Minne vaeltanut oon, taakse ihmisen aamunkoiton,
palavan kiven ja liekkien luo, siis sinne minne toivon.

Karmiininpuna hohtaa siellä,
minne katseeni pääni kääntää,
ei tietä, puuta, kukkulaa,
vain autiomaata, lohdutonta, ikuista,
minua odottaa.

Ja keskellä se katseeni kohtaa.

”Armahda, armahda minut. Päästä minut kotiin.”
En ole armahtajasi.
”Etkö minut vapauttaa voisi?”
En ole vapahtajasi.
”Olen sokea, rampa, riutunut. Päästä minut pois, pyydän.”
En minä ole loppusikaan.
”Kuuletko sen?”
Kyllä.

Ja maa jyrisi kuin tuhannen askeleen alla.

Ken on hän, jok’ luvatta jalkansa alla maatain sotkee
Tervehdin teitä, mutt’ kumarran en muita kuin herraani.
Mik’ on sunt tänne ajanut, vieras, ei kulje tääl muut kuin tuomitut, Merras
Lähettiläänä olen saapunut, viestinviejänä poistun.
Poistut! Ei ketään ole poistuva eräämaastain tästä!
Saavuin sydäntänne varten, Keisari Nikllort, ja suunnittelin myös lähteväni sen kanssa.

Ja sinä yönä taivaalta satoi verta.
Kaatamalla.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Minä lopusta pidin karmeasti. Se kuulosti siltä, mitä olisin itsekin kirjoittanut. Kuumehoureessa nyt ollessani, ja luultavasti muutenkin, tämä runo kuulostaa jonkin vanhantuoksuisen kirjan säkeiltä tai tottapuhuakseni joltakin osaselta, jonka voisi liittää vaikka mihin. Mietin, miten runo jatkuisi, vai jatkuisiko se. Mietin, mitä tapahtui ennen tätä säkeistöä.

Se kuulosti yksinkertaisestisanottuna pisaroilta suihkun lattialla. Suurten miesten kirjoittamalta. Mutta se oletkin sinä, M. Miten hieno.

 

Käyttäjän kaikki runot