Tunnen kaikkien tuskan.
Sen hiljaisen, jäytävän,
joka nostaa päätänsä vain,
kun todella olemme yksin.
Tunnen sen parhaiten illoin;
salassa vuotaneet kyyneleesi,
veljienne äänettömät huudot,
lapseni mykän ahdingon.
Sisälläni raivoaa myrskynne,
niin kaikenkattavasti,
ettei minulla ole koskaan
aikaa itselleni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno, myrskyisä runo.