Vielä kirjoitit viestiä kun junani hiljaa kohti kotia lipui
Sitä kotia, jossa kasvoin, jota aina kodikseni olen kutsunut
Jäit katsomaan kun paikalleni istuin, hennosti kättäni heilautin
Pieni hymy vieraili kasvoillani, kun kasvosi mieleeni painoin
Pala minua jäi luoksesi, sen itse lahjoitin toivoen sinun siitä huolen pitävän
Vielä tuoksusi tunnen, kosketuksen olkapäillä, aamuöisen kuiskauksenkin kuulla voin
Minua viisaammat kertoivat kodin olevan siellä, missä sydän on,
en aiemmin ymmärtänyt
Nyt uskon sen
Tiedän sen todeksi
Minun kotini on siellä missä sinä olet, miten kaukana oletkaan, jokaisena hetkenä
Hymysi niin vastustamaton, kuin pienen lapsen ilo, voi kuinka se huokuu sinusta
Vilpitön onni, perhosia vatsassa, kuin vasta tavattaisiin me ensimmäistä kertaa
Ei maailmassa mitään niin tärkeää, en muuta odota, en pyydä
Jos vierelläin kuljet, ei mitään niin suurta ja kipeää voi eteen tulla
Jos vain jäät, niin kotini lämmin on sinun luonasi, nyt ja aina
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi