Vieläkin kosketat niin syvältä
pienissä hetkissä
menee ohi
enkä minä kai enää
ainakaan sillä tavalla
uskottelen itselleni
etten enää
että sain jo oman osani
ahdistuksestasi ja rakkaudestasi
jota ei kukaan halua
etkä sinä anna mitään
vieläkään
ja minä vieläkin odotan
yhtä turhaan kuin ennenkin
ja avaan ovia ulos
ja naulaan jalkani lattiaan
vielä pysyvät
usko toivo ja rakkaus
enkä enää usko niistä mihinkään
enkä ainakaan unohda
niistä mitään tai muustakaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan mutta, mielipiteeni on että ei se aina pidä paikkaansa. Kyllä elämä on suunta yhteyttä kohti tärkeä. Erilaisuus, minusta tuntuu, se joka magneetin tavoin vetää puoleensa tässä runossa niinkuin tulee esille maailman näkyminen eri tavalla. Arvot mielestäni pitäisi jakaa. Ei ole iloinen asia rakkaus. Iloinen asia on oma tapasi kirjoitaa