Löydän itseni vuosien takaa (hänen viereltään heräämästä)

Ja palaan kotiin

kotiin, joka oli

sen aikainen ikäni sitten 

silloin, kun en ollut vielä minä

en sellainen minä, joksi

olen kasvanut

vuosien myötä

ihmisten myötä

menetysten myötä

menetysten, jollaiselta

tästäkin kodista

lähteminen tuntui

hän oli minun kotini

hän on vieläkin kotini

kaikkien näiden vuosien jälkeen

kaikkien niiden viestien, joita

en koskaan lähettänyt

kaiken sen kaipuun

sen katkeruuden

ja sen rakkauden, joka

ei koskaan kuollut

hän vain 

vastasi sanoihini, jotka

vihdoin uskalsin kirjoittaa

kertoi, kuinka on 

ajatellut minua

useinkin

ja niin

olen jälleen 

se sama nuori tyttö

tyttö, joka 

uskalsi kertoa hänelle

ettei ollut kuin muut

eikä tullut torjutuksi

ainoastaan hyväksytyksi

sellaista kotia

ei tule toista

eikä sellaista


unohda koskaan