Nukuin tänään neljääntoista.
Alusta asti kaikki on tuntunut taas pahalta.
Hengittäminenkin käy
päivä päivältä vain raskaammaksi.
En saa elämästä enää kiinni.
Näin se menee, kaikki päivät liukuu ohitseni.
Nukun vähän,
vaan hups, nukunkin kolme ja puoli tuntia lisää.
Unettomat yöt ovatkin vaihtuneet unettomiksi päiviksi.
Ahdistuskuolemia.
Minulla ei tunnu olevan mitään minkä takia nousta.
Patterien lämmittäessä pirttiä yöperhoset heräävät, keskellä talvea, niin. Minun seurakseni.
Ja ne ovat niin kauniita.
Selite:
2010-2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
