Taas kerran tunnen ainoastaan vihaa itseäni kohtaan.
Kaikista kiertely-yrityksistäni huolimatta,
vain silkkaa vihaa.. Ehkä tunnen myös ripauksen sääliä.
Itseäni kohtaan.
Miksi minä kohtelen itseäni näin huonosti?
Halveksuvasti.
Mitä jos, minulla olisikin, tosiaan,
ihmisarvoa?
Voisihan minulla olla sekä elämälläni.
MERKITYSTÄ.
Vaikka kuinka yritän lohduttaa itseäni ajatuksella,
ettei kaikki olisikaan omaa syytäni
vaan sen miehen, tai edes jonkun niistä?
Sitten havahdun taas.
Kuinka olen niin kamala nainen.
Selite:
2010
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
