Pelkään iltaa,
silloin tulee pimeää ja hiljaista,
silloin ei pääse ajatuksiaan pakoon,
silloin on aivan yksin pimeässä,
silloin paha olo alkaa kasvaa sisältä päin,
vyöryen lopulta kyynelinä tyynylle.
Silloin toivon vain sinun tarttuvan käsiini ja vetävän minut valoon ,
sinun pehmeän äänesi murtavan hiljaisuuden vahvan muurin,
sinun lämpimän sydämesi sulattavan jäätyneen sydämeni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistan tuon tunteen, niin tuttuna. Mutta vielä tulee aika, jolloin voit muistaa sen, muttet tuntea!
Hyviä runoja sulla, koskettavia ja jotenkin visuaalisia, tapahtumat näkee silmiensä edessä :)
voin samaistua täysin =( mitä se toinen ihminen voikaan tehdä...
Hyvä runo! Joskus tarvitaan sitä joka nostaa meidät pimmennosta kun olemme vajonneet liian syvälle.
Tuttu tunne.. Mukavan elävästi kuvattu sitä tunnetta. Tästä pidän.
Vahva tunnelma tässä runossa.
Hyvin kuvaat tuota tunnetta,joka hiipii pään sisään.
Todella kaunis runo <3
Kiitos kommentista <:
Aivan mahtava runo..todella tykkään.