Tunnen kaipuuta jäädä,
kun ilta saapuu ja varjot palaavat.
Kuulen vaimean äänen,
seasta lehtien havinan.
Nojaan vasten omaa sydäntäni,
joka niin, liian kepeästi rakastaa.
Tuulen henkäys herättää ikiunesta,
laulu, sinulle, rakkaani.
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Thing | Hiekkaa | 28.5.2009 | 2 | Runo |
| Thing | Kuvitelmaa | 8.3.2011 | 0 | Runo |
| Thing | Nimetön | 9.4.2011 | 2 | Runo |
| Thing | Nimetön | 30.5.2009 | 1 | Runo |
| Thing | Nimetön | 18.5.2010 | 1 | Runo |
| Thing | Nimetön | 16.8.2009 | 0 | Runo |
| Thing | Nimetön | 16.8.2009 | 2 | Runo |
| Thing | Nimetön | 16.8.2009 | 0 | Runo |
| Thing | Se on se rakkaus | 18.5.2010 | 0 | Runo |
| Thing | Sinun, ikuisesti | 5.4.2010 | 4 | Runo |
Kommentit
Upea runo,jonka voi nähdä ja tuntea. Hyvä :)
Upea runo,jonka voi nähdä ja tuntea. Hyvä :)