Sylissä rakkaan ihmisen
Muistaa lapsi tuskansa,
menetetyn läheisen.
Kellon aikaa tiedä ei,
silti silloin hänet meiltä vei.
Joku muu hänet silloin halus,
kello kesken lyönnin tajus.
Joskus täytyy menettää,
koskaan ei kai sen enempää.
Muistaa hänet voimme ain,
lapsillensa vain.
Se mikä joskus katoaa,
aina esiin tulla taas saa.
Selite:
Surusta ja ikävästä se yleensä lähtee...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi