Katkelma romaanista "Lähtö uusitaan jälleen"

Runoilija helkajaaarni

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.5.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen sanoista syntynyt, sanoista täyttynyt. Sanojen järjestäminen kuvaamaan sieluni maailmaa on elämäniloni lähde ja olemiseni edellytys. Sanat kumpuavat tunnelmista, niiden maalaaminen toisten aistittavaksi jää osuudekseni.
Jos en kirjoittaisi, en olisi olemassa.
 

Viimein lukko rapsahti ja Mikael avasi oven. Vasta nyt Salla huomasi miehen vaatteet: vihertävän pikkutakin, tummat, suorat housut, luonnonvalkoisen kauluspaidan ja siistin solmion. Asu teki häneen vaikutuksen siitä huolimatta, että farkut ja rento kauluspaita sopivat hänen mielestään Mikaelille paremmin. Salla havahtui tuijottamasta miehen juhlavaa olemusta kuullessaan tämän kysyvän:
"Otakko juotavaa?"
Mikael oli tilannut huoneeseen pullon kuohuviiniä, ja vaikka Salla ei erityisemmin välittänyt poreilevan juhlajuoman mausta, hän halusi mieluusti kohottaa maljan.
"Mitä me juhlitaan?"
"Tätä iltaa, sitä, että meillä on koko yö aikaa", vastasi Mikael äänellä, joka oli viedä Sallalta jalat alta. Jos mies ei olisi alkanut avata pulloa, Salla olisi työntänyt hänet sängylle, riistänyt pikkutakin, paidan, kaiken, kuorinut esiin lihaksikkaan vartalon, purkanut suurimman kiihkonsa, ennen kuin toinen olisi ehtinyt tajuta tapahtunutta. Hän ahmi miestä silmillään, säpsähti painekorkin poksahdusta, otti lasin käteensä ja kilisti, maistoi yllättävän makeaa juomaa. Saman tien Mikael vei lasin hänen kädestään ja asetti sen matalalle pöydälle. Hän vastasi Sallan nälkäiseen katseeseen hivenen yllätettynä, mutta valmiina toteuttamaan naisen toiveet.

Salla seurasi tiiviisti Mikaelin käsiä tämän riisuutuessa. Niissä oli voimaa, mutta sormien liikkeistä näki, että ne olivat tarkat ja herkät kädet. Salla tarkkaili paljasta selkää, lapaluita, hartioita, paksujen hiusten rajaamaa niskaa, sitten kapeaa lantiota, jonka pienet kuopat kutsuivat tunnustelemaan ristiselän muotoja. Mies nosti juhlavaatteet tuolin selkänojalle ja tönäisi varpaillaan pienet vaatekappaleet tuolin alle. Hän oikaisi itsensä, vilkaisi ulos ikkunasta ja veti pimennysverhot kiinni.

Salla ei olisi malttanut odottaa, hän janosi noiden käsien kosketusta, miehen ihoa omaansa vasten, sitä huimaavaa tunnetta, joka vavisutti heidän alastomia vartaloitaan rakastelun jälkeen. Mikaelin sormet polttivat hänen ihoaan, hotellihuone hävisi kiihkeisiin suudelmiin, kaukaisen ukkosen jyminä hukkui korvissa tuntuvaan huminaan ja villeihin ääniin, joita ei voinut vaientaa, ja aamuun oli vielä monta tuntia aikaa.

Selite: 
Kymmenisen vuotta sitten kirjoittelin romaanin. Koko jutun voi lukea osoitteesta http://rakkausromaani.blogspot.fi
Kategoria: 
 

Kommentit

Kiihkeää rakkautta hotellihuoneessa...

 

Käyttäjän kaikki runot