Lost at sea

Marsuni kuoli ja olin surullinen
Kun olin kahdeksan vuotias marsuni kuoli
-- tai ei

Se oli kissa ja se karkasi.

Olen ajatellut tätä
Ja mitä tekemistä sillä on
Sen kanssa etten saanut SKR:n apurahaa

Molemmat tekevät minut surulliseksi
Mutta sellaisella "elämä jatkuu"
tavalla

Sellaisella "ainakin minulla on joskus ollut kissa"
- tavalla

Mikä ei ole edes surua vaan enemmänkin tietynlaista, no mitä se nyt on; harmaa sää, juurikin kevät, väsyttää koko ajan. Tai sitten se on juurikin surua en tiedä. Tai siis surun täytyy olla siellä kaiken alla jos se täytyy peittää kiitollisuuteen siitä mitä on joskus ollut mutta ei ole enää ja se on ihan paskaa.

Ajattelin kuolla tänään
Mutta Jumala ei halua minua jne.

Istun kahvilassa, miehellä vieressäni on neliönmuotoiset silmälasit; tapaan Marian tunnin kuluttua; minulla on mango jääkaapissa ajattelin syödä sen