Niin paljon rumaa paskaa valuu
ihmismielen ränneistä.
Yksi hakee lohdun aineista
ja toinen tuhdeista känneistä.
Joku tahtoo paljon ja nopeesti
valtaa, mammonaa, mainetta.
Juoksee omaa itseään takaa,
kerää elämään painetta.
Miksi on usein onneton
se ihminen jolla on liikaa?
Ei erota se kaloja vedestä,
ei ahventa eikä siikaa.
Me ollaan heikkoja jokainen,
vaikka päätämme muuta.
Ei ole meistä noutamaan
taivaalta tähtiä, kuuta.
Heikkoja ja pieniä,
Osa vetää sieniä,
ja osa muuten itseään hukuttaa.
Mutta Herra rakastaa heikkoja,
johdattaa heidän teitä.
Uskothan mua ystäväin,
hän ei hylkää meitä.
Elämäsi voi muuttua nyt
lohdun suuntaa kohti.
Sitä tässä meikäläinen
aamuni ratoksi pohti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällinen, elämää monelta kantilta myötäilevä ja oikeastaan aika satuttavakin kaikessa totuudessaan.
Olen samaa mieltä
arvot järjestykseen
niin ei tarvitse huumeita
hyvää pohdintaa elämän arjesta
kiva runo. aika pitkä, mutta ei yhtään liikaa kuitenkaan :) hyvät mietteet.
meillä on kaikilla liikaa alussa ollaan vitun tyhmiä lapsia. runosi on muuten täyttä asiaa järkyttävän hieno
hienosti tuot runollasi esiin
kunnioituksen oikeaan tukipilariin...
Irrallaan kun on ihminen kaikee edelläkuvattuu
lohduksensa hakee
kiitän lukuhetkestä