ääretön

Runoilija 909583348437435843e00f0471deb7f2

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.9.2013
Viimeksi paikalla: 11.3.2019 23:20

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
-

 

Hiljaisuus
niin turhan äänetön
ja liian ääretön
josta kiinni saa
ei koskaan
Turhaanko
mä sua rakastin
ja niihin sanoihin
uskoin
joihin oikeesti en uskonutkaan

Mun mieleni ja sen lukuisat koukerot
joista en ole selvää koskaan saanut
Suunpieleni ovat rohtuneet niinkuin sydämeni
ja puhdas rakkauteni sinuun

turhaa
niin turhaa on uskoni
turhaa
niin turhaa on ajatus
siitä kuinka en
ihan yksin olekaan.
murha on se mitä sä mulle teet
hiljalleen
enkä estää voi
turhaan rakkauteni sinuun loin

Heikkouteenko
mä sorruin
ja taas murruin
kun mä suhun luotin vaikken luottanutkaan
Liikaako
mä sua rakastin
ja joskus ennenkin
mä olen kokenut
tän kaiken

vääryys on se mitä sä mulle teet
enkä voi vain irti päästää ja lähteä
pelätä en voi
enkä osaiskaan.
Sä olet ilkeä
ja tunteeton
peto, jolla kauniit kasvot on
mitä mä näille tunteille voin..

turhaa
niin turhaa on uskoni
turhaa
niin turhaa on ajatus
siitä kuinka en
ihan yksin olekaan
murha on se mitä sä mulle teet
hiljalleen
enkä estää voi
turhaan rakkauteni sinuun loin

Silti mä en jää itkemään
mä voitan tunteeni
ja vielä selviän.
mä en aio irti päästää
mä en aio luopuu susta
mä nousen vielä
aion olla voittaja

Selite: 
3/2003
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot