Taas se alkaa...se perkuleen ikävä
Heti kun herää se hiipii jostain sängyn alta
ja lyö vasten kasvoja tunkeutuu sydämmeen
ja jää sinne asumaan...kunnes tulee päivän rutiinit
niin silloin sen saa hetkeksi työnnettyä vähän taka-alalle...
silti se ei kokonaan häviä...vaikka kuinka yrittäisi
Taas saapuu ilta... nukkumaan kun yrittää...ikävä nostaa päätään...
ja riipaisee sydäntä kovemmin kuin koskaan...kunnes nukahtaa
ja se viimein menee hetkeksi taas piiloon sängyn alle odottamaan
seuraavaa aamua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi