Luulin aina tietäväni,
mitä rakkaus on.
Olin lukenut paljon kirjoja,
katsonut lukuisia leffoja.
Tunsin usein lämpimän tunteen sisälläni,
kun mietinkin rakkauslauluja joita kuuntelin.
Eräänä syksyisenä iltana kaikki muuttui,
kuvitelmani särettiin.
Nyt ymmärrän mitä rakkaus todella on,
näen sen viimein auennein silmin.
Se on kuin suuri valkea,
joka valaisee ja lämmittää pimeimmässäkin yössä.
Se on kuin pelastusrengas,
joka kannattaa korkeimmassakin aallokossa.
Se on kuin salama,
joka halkaisee suurimmankin vuoren.
Nyt kun viimein näen,
mitä todellinen rakkaus on,
niin myös tunnen sen.
Aikaisemmin ollut pieni lämmin tunne on pientä sen rinnalla.
Se on valtava vavisuttava aalto,
joka kulkee kehon läpi.
Pulssi kiihtyy hetkessä nollasta sataseen,
ja samalla pää tuntuu humaltuvan ilman alkoholia.
Ja se lämpö,
se ennen tuntunut pieni lämpö,
on kasvanut valtavaksi saaden koko kehon reakoimaan.
Ja kaiken saa aikaiseksi vain se,
että hän seisoo edessäsi.
Yksi katse,
yksi hymy,
muutama pieni sana ja jalat menevät alta.
Siltä se minusta nykyisin näyttää ja tuntuu,
rakkaus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
