Ahdistaa,
ahdistaa niin helvetisti.
Tuntuu kuin olisin pukeutunut korsettiin,
mutta sitä ei saa millään auki.
Ajatukset juoksevat vuolaina,
aivan kuin pato olisi murtunut.
En enää tiedä mitä mieltä olla asioista,
ajatukseni ovat liian nopeita.
Ensin nauran onnesta,
mutta kohta jo itken kauhusta.
Tunteeni ovat ristiaallokossa,
matkalla kohti karikkoa.
Jos joku ei tule pian auttamaan,
vajoan pinnan alle ja hukun.
Näen aaltojen keskeltä majakan,
mutta se on liian kaukana.
Korsetti puristaa rintaa,
aallot heittelevät ympäriinsä.
Vaikka kuinka kurotan kohti majakkaa,
otteeni ei ylety lähellekkään.
Ja kuinka olen tähän pulaan joutunut?
Olin ahne.
Halusin saada kaiken,
aivan liian nopeasti.
Syöksyin keskelle myrskyä,
ajattelematta sen kauhua.
Kun lopulta totuus paljastui,
olin jo keskellä kaaosta.
Nyt en voi enää hallita itseäni,
en aaltoja tai puristavaa tunnetta.
Suljen silmäni,
ojennan käteni.
Voin enää vain toivoa,
että joku pelastaa minut.
En pysty siihen enää,
en itse.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi