En pysty, en itse

Runoilija HSIK-90

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.3.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

-90 syntynyt tyttönen (tai naikkonen, miten nyt tahtoo sanoa), jonka runot ovat hyvin usein tunteen purkua. Elämä heittelee välillä sinne ja tänne, mutta tulevaisuus on sumuinen meri, jonka yli on vain yritettävä päästä.
 

Ahdistaa,
ahdistaa niin helvetisti.
Tuntuu kuin olisin pukeutunut korsettiin,
mutta sitä ei saa millään auki.
Ajatukset juoksevat vuolaina,
aivan kuin pato olisi murtunut.

En enää tiedä mitä mieltä olla asioista,
ajatukseni ovat liian nopeita.
Ensin nauran onnesta,
mutta kohta jo itken kauhusta.
Tunteeni ovat ristiaallokossa,
matkalla kohti karikkoa.

Jos joku ei tule pian auttamaan,
vajoan pinnan alle ja hukun.
Näen aaltojen keskeltä majakan,
mutta se on liian kaukana.
Korsetti puristaa rintaa,
aallot heittelevät ympäriinsä.

Vaikka kuinka kurotan kohti majakkaa,
otteeni ei ylety lähellekkään.
Ja kuinka olen tähän pulaan joutunut?
Olin ahne.
Halusin saada kaiken,
aivan liian nopeasti.

Syöksyin keskelle myrskyä,
ajattelematta sen kauhua.
Kun lopulta totuus paljastui,
olin jo keskellä kaaosta.
Nyt en voi enää hallita itseäni,
en aaltoja tai puristavaa tunnetta.

Suljen silmäni,
ojennan käteni.
Voin enää vain toivoa,
että joku pelastaa minut.
En pysty siihen enää,
en itse.

Selite: 
Tälläistä tunteen purkua näin aamu tuimaan. Tarvitsisin todella on/off napin ajatuksilleni, sillä ne ovat tässä parin päivän, tai oikeastaan viikon, aikana virrannut aivan liian vuolaina. Saan itseni paniikkiin pienillä tyhmillä ajatuksilla ja pelkään näiden ajatusten ajavan lopulta minut eroon henkilöstä, joka on saanut minut pitkästä aikaa tuntemaan, että minua rakastetaan. Hän on minun majakkani, mutta en pääse hänen luokseen ajatusten ristiaallokossa.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot