Antaessani sinulle sydämeni,
vannoessa sinulle rakkauteni
En tiennyt miten pieniksi palasiksi
saakaan sieluni.
Kuinka uskoin ja toivoin
tekeväni silloin oikein
Kun ojensin sinulle pienen
hauraan sydämeni.
Kaikki se mitä annoit
ja kaikki se mitä minulle vannoit
Suurena tuskana sain tuntea.
Kosketuksesi ihollani
hengityksesi kaulallani
kätesi kädessäni.
Kuinka monta valhetta sait aikaan vain teoillasi.
En enää halua kuulla valheitasi.
Revit,raastoit sieluni
Veit minulta kaiken omani,
tahtoni,tunteeni ja rakkauteni.
Leikitellen käsissäs pidit sydäntäni.
Tuhansina murheina olet mielessäni
Nyt ja aina, kannan tätä tunnetta mukanani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aivan kauhean surullinen ja ahdistava runo... todella sait tähän kaiken. hyvä runo ja sattuu.
Rakkaus on petos. Useissa tapauksissa. Ja ne maksetaan kyyneleillä. Tämä on erittäin pitkä, kuvaileva ja kaunis runo. Pidän paljon.
surullinen eli hyvä