ilta kasvaa

Ilta kasvaa karkeaa sumua.
Arki on haudattu,
kannettu kuuden kauniin saatossa, aamun viime vireessä.
Pois hetkestä.
Ja värisin muistoissa, Milloin onkin aika hukkua suruisina iltoina?
Aika rutiinit unohtaa.
Kannettiin pois kuuden kultaisen muistossa.
Ja minua, pelottaa.

Yksinäisinä iltoina nukut vierelläni,
Miljoonan kahisevan mailin päässä.
Ja olet silti lämpönä palelevalle väsyneelle.
Näinä iltoina rakastan sinua enemmän,
Tuoksuasi, harontaa hiuksillani.
Ja mietin kuinka läheisyytesi voisi hiljentää levottoman mieleni.
Tuhat tuntia, miljoona kahisevaa mailia, silti minun on hyvä olla.
Koska kaipaukseni saa muistamaan, ne hetket jolloin olemme lähekkäin
ja aika on vihdoinkin hiljaa.
Voi kuinka voisinkaan rakastaa sinua enemmän?
Miljoona kahisevaa mailia lähempänä.