Taas yritän unohtaa, pahaa enteileviä ajatuksiani karkuun juosta.
Vaan aina ne minut saavuttaa ja tuo mieleen huonoja muistoja aiemmista.
Vatsaa kivistää, ajatukset puistattaa, olotila lähinnä sietämätön.
Päästin sinut sydämeeni, oliko se välttämätöntä?
Kuinka paljon helpompaa olisi päästää nyt irti, ilman tunteita?
Entä jos oletkin sanojesi mittainen?
Ihmismieli tiedottomasti, aivan loistavasti alkaa torjumaan toista, kun pelkää haavoittuvansa.
Se koittaa jopa valehdella itselleen, "en tunne mitään".
Hetkeksi saan ajatukseni muualle viettäessä aikaa ystävieni kanssa, kuitenkin jälleen käperryn yksin peiton alle ja mietin alkoholin mahtia taikaa,
kuinka monen se heikoksi muuttaakaan, muiden ollessa lähempänä, minut täysin unohtamaan saa.
Vietä onnellista aikaa vuosien vaihtuessa, mutta muista ettei uuden vuoden tarvitse tuoda uusia kujeita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi