Henkisiä haavoja

Runoilija Jäätynyt Perhonen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.4.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

On vaan jatkettava eteenpäin vaikka kuinka sattuu
 

Edestäni löydän
Sinusta uuden haavan
Vanhan, silti vuotavan

Huomaan etten pysty
Sitä parantamaan
En, vaikka yritän

Näen sen
Vaan on liian syvällä

Ei auta laastari, ei keksi, ei puhallus
Ei auta särkylääke, ei side, ei suukotus

En pysty.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Menneet haamut, ne kummittelevat lehdoissa,
runostasi huomaan sen, mitä itsekin koen.
Olisi vain päästettävä irti menneestä, korjattava itsensä.
Vaikeaa se on.

 

Käyttäjän kaikki runot