Mitä on enää jäljellä,
siitä hetkestä kun olit vielä
minun vierelläni?
Vieläkö sinä muistat,
miten minua syleilit?
Kuulen sadepisaroiden
ropisevan ikkunalautaani.
Muistan niiden ropisseen myös hiuksiisi,
kastellen pääsi läpimäräksi.
Halatessamme nauroit kun
ripseni kutittivat poskeasi.
Sekä talviyönä etsittiin otavaa taivaalta,
ja silloin olin onnellinen.
Tiedän edelleen kuinka naurat,
tiedän missä olet talviöisin.
Mutta mitään muuta ei enää ole jäljellä,
vain minun muistoni
joihin matkustan yhä uudelleen
ja uudelleen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
